No, ei hirmuisen suuresta takapakista voi puhua, mutta en päässyt torstaina aloittamaan nukkiksen rakentelua.
Keskiviikkona kävin Puukeskuksessa ja olisin vanerini tarvinnut sahattuna niin, että mahtuvat henkilöautoon. Pakkasta oli kuitenkin yli 10 astetta, eivätkä voineet käynnistää hienoa sirkkeliään, ettei se menisi rikki. Yritin kyllä kaikkeni, mutta kukaan ei suostunut millään lailla auttamaan asiassa. Surkea kone, sanon minä! Sanoin jopa, että kunhan saisi kahteen palaan pilkottua yhden levyn, niin saisin tungettua jollain lailla autoon. Puukeskuksen myyjän (miespuolinen) mielestä se oli huono idea, kun sitten joutuisin hinkkaamaan kotona käsisahalla osaseni levystä. Katsoi vähän huuli pyöreenä, kun sanoin, että mulla on tollanen sirkkeli kuin teillä, mutta ilman digitaalisia rikkimeneviä osia.

Torstaina ajattelin mennä pajalle ja tehdä sitten kaiuttimien alle sellaiset pyörälliset alustat, että olis helpompi siirtää paikasta toiseen kun siivoaa. Eipä onnistunut sekään, kun meille tuli ikkunanlaittajat. Meillä hajos yks makkarin sisempi ikkuna joku aika sitten ja nyt se tultiin laittamaan. Olin toki iloinen asiasta ja olisin toki ehtinyt pajallekin vähäksi aikaa, mutta. Sen verran oli ilma vaihdellut, että ikkunan väliin oli kertynyt kosteutta ja jouduin taistelemaan, että sain ikkunan kiinni. Sanottakoon nyt tähän, että meidän talo on valmistunut 1954 ja tässä on alkuperäiset ikkunat. Mä sain (huomioikaa SAIN) käyttää mun uutta laitetta, kun jouduin hioskelemaan turvonneita pokia ja pieliä. Sain mun uuden laitteen joululahjaksi.



Ihana!

Kurjaa tässä on se, että pääsen pajalle vasta ensi viikolla keskiviikkona .
On tässä käsitöitäkin tehty jonkun verran. Pieniä. Salaisiakin. Nyt on ollut kädet niin ruvella, etten ole lankaan voinut tarttua muutamaan päivään. Ja kun en ole neulonut, olen saanut niskani kipeäksi. Mä siis jännitän, kun täytyy tehdä jotain muuta kuin neuloa.

Koiruus meni ja yllätti. Se on 3,5-vuotias, eikä ole mitään pahoja tehnyt enää kahteen ja puoleen vuoteen ainakaan. Yks päivä multa unohtu roskis keittiön lattialle. Oli siis jo menossa ulos, mutta unohdin kaapata mukaan. Ja tässä tulos.



Totta tosiaan. Sillä oli oikeasti ollut tylsä päivä tuolloin. Ei ollut vielä päässyt pitkälle lenkille, eikä ollut vielä saanut ruokaansakaan. Tämän jälkeen se sai kaiken!